Luonnossa aika pysähtyy

Olimme viikonloppuna mökillä. Mietin ensin että jäisin yksin kaupunkiin. Jotenkin mökille meno ei kiinnostanut ollenkaan. Suu oli hammaslääkärin takia edelleen arka ja kipeä, päivän takaisesta oksentelusta ja kuumeesta tullut heikotus tuntui vielä vaivaavan. Mutta olen iloinen että lähdin mukaan, koska vaikka aluksi hieman väsytti ja kiukutti, vietin oikein ihanan viikonlopun perheen aikuisten kanssa luonnon rauhassa.

takassa on tunnelmaa

Lämpötila ei ollut päätä huimaava ja ulkona satoi vettä miltei koko ajan, mutta mikä kiire lämpöisestä mökistä takkatulen äärestä olisikaan siirtyä ulos palelemaan :) Onneksi sade taukosi jonkun verran että pääsimme tekemään ulkohommia. Hieman haravointia ym, ihan vielä ei uskalla istutusjuttuja aloittaa yöpakkasvaaran takia. Kävimme siskoni kanssa heittämässä katiskan järveen ja Samu mylläsi kasvimaata.

Oli todella mahtava huomata miten luonnossa oleminen piristi. Vaikka menimme myöhään nukkumaan, heräsin aamulla pirteänä viiden-kuuden jälkeen. Oli hienoa huomata että oli syönyt, tiskannut, lämmittänyt vettä, käynyt ulkona haravoimassa, lukenut ja ottanut teetä.. ja että kello ei ollut kahtatoistakaan. Energiatasot olivat siis hyvin korkealla, kiitos ihanan auringon!

onnea on järvimaisema <3

Hieman harmittaa ettei jääkiekkoa nähty parin ottelun ajan, tosin kuuntelimme peliä radiosta. Jännää oli ja kyllä muuten hiljainen luonto raikasi tuuletuksistamme Suomen tehdessä maaleja. Muuten illat sujui korttia pelatessa, toinen lukee, toinen pelaa puhelimella. Teimme yhdessä ruokaa ja saunoimme.

Mökkimme sekä sitä ympäröivä metsä ja lähiympäristö tarjoaa myös kaikenlaista kuvattavaa. Kamalan pitkiä kuvausreissuja ei sateen takia tullut tehtyä, mutta omassa pihassa ja muutaman kilometrin päässä tuli pyörittyä.

Oli mukava olla aikuisten porukalla, vaikka kovasti Leeviä ikävöinkin. Ei tarvinnut tehdä mitään eikä ns. viihdyttää ketään. Koko porukka pystyi huoletta ottamaan päiväunet ruuan päälle ilman että pieni poika olisi turhautunut kun ei saa leikkiseuraa.

Mutta voi että miten kovasti odotan sitä että päästään Leevinkin kanssa mökkeilemään. Poika on kovasti sitä jo odottanut. Sitten otan heti massikan varastosta, hän sanoo. Poljettava pikkutraktori onkin yksi pojan lempileluista siellä. Kun vedet lämpenee, alkaa pieni vesipeto viihtyä järvessä, sinne pitäisi itseasiassa päästä vähän väliä koko ajan :D Samu puhui miten kiva olisi rakentaa maja metsään ja tehdä muutenkin paljon kaikkea "oikeaa tekemistä", mitä arvostan todella paljon.
Minusta on tosi tärkeää että Leevi oppii nauttimaan luonnosta ja kaikesta siitä mitä nyt voi tehdä itse, ilman että siihen tarvitsee esimerkiksi keppiä kummempaa. Nykyään on tietokoneet, kännykät ja pleikkarit ym yhä nuoremmilla ja nuoremmilla lapsilla että välillä ihmetyttää eikö ipanat muuta tee kun pelaa. Leevistäkin huomaa miten kovasti tietokoneet ja muut elektroniikkalaitteet kiinnostavat. Kyllähän meilläkin pelataan, tosin sitäkin nyt rajoitetaan enemmän kun ilmat on niin hyvät ulkoiluun.

Odotan paljon seuraavaa mökkireissua. Hommia tosin on tiedossa, luulen että yöpakkaset ovat väistyneet joten on aika alkaa istutushommiin. Itse olen todella innoissani kasvimaasta, jonne pistetään porkkanoita, perunoita, yrttejä, herneitä, mansikoita jne. :)