Liikkumisen iloa

Lämpimät lihakset, märkä paidan selkämys ja kova syke. Kyllä tuntuu hyvältä. Talvella ei ole tullut liikuttua muutamia tanssibileitä lukuunottamatta oikein ollenkaan. Ei huvita. Paljon kivempaa on tursuttaa kuuman kaakaon päälle törkeä määrä kermavaahtoo, heittää joukkoon pala suklaata ja käpertyä katsomaan leffaa. Myös kova leipomistahti tuntuu kehossa ja ei varmasti kauan että se näkyy kropassakin. Tänään ollaa liikuttu koko perheen voimin ihan kunnolla.

Lähdettiin aamupäivällä taas kaupungille kävelemään ja käytiin äitini luona hoitamassa kissoja. Otettiin Leevin hooppi mukaan ja sitten treenattiin pihalla. Ihana miten lapsi on innostunut samoista jutuista kun äitikin. Ja kun kiinnostus pysyy yllä, voi pienestä kehittyä taitava temppuilija :)

Kärsivällisyyttä kyllä tarvitaan. Ei millään malteta kuunnella ohjeita että oppisi perusasiat, vaan täytyy alkaa kikkailemaan kaikenmaailman temppuja. Ja tämä pätee jokaiseen liikuntalajiin. Pitäisi opetella luistelemaan eteenpäin > jo kovasti koitetaan hyppyjä ja piruetteja jne... Mutta tekemällä oppii.

Itse sain tänään muutaman kerran tehtyä semi-onnistuneesti Corkscrew Lift Up -tempun. Tässä videossa näytetään kyseinen temppu ja opetellaan se, suosittelen teille ketkä hooppauksesta ovat innostuneet. Ajattelin muuten tehdä jonkunlaisen postauksen johon kasaan noita hyväksi toteamiani hooppausopetusvideoita youtubesta. Mutta siitä lisää myöhemmin :>

Puolen tunnin hooppitreenissä tuli hiki. Homma jatkuu huomenna.

Äidin luona Samu otti päikkärit ja koska Leevi tahtoi olla ulkona emmekä ollu vielä lähdössä kotiin, päätettiin pestä pojan pyörä. Kyllä sen naama loisti kun hän sai putsata pyörää. Kuivumisen odottelu jota kesti hurjat kymmenisen minuuttia oli aivan tuskaa, mutta sitten päästiin jo ajelemaan kiiltävällä menopelillä.

Sain siskoni rullaluistimet lainaan eilen. Tänään sitten lähdettiin Samun ja Leevin kanss pyöräretkelle. Kymmenen vuoden tauon jälkeen sitten rullien päälle, kyllä jännitti. En kaatunut ja meno oli muutenkin aika sujuvaa. Hieman alamäessä pelotti ja kun oli muutama epätasainen kohta niin vähän meinasi tasapaino pettää, mutta kyllä se harjoittelulla menee ohi.

Nyt on jalat niin tulessa että huh huh. Kylmiltään tommonen muutaman kilometrin lenkki tuntuu jo kovasti jaloissa. Nuorena sitä viiletettiin yli kymmenen kilometriä päivittäin kamujen kanssa, kai sitä on tullu vanhaks :D No, nyt vaan pitää tämä liikkumisinnostus yllä. Kyllä sitä on odotettukin ja kaikki kiitos auringolle joka piristää, lämmittää ja antaa uutta virtaa!