Muutama viikko mökkihöperönä

Pientä blogihiljaisuutta heinäkuun ajan tiedossa jälleen. Olen mummivahtina kesämökillä ja käyn vain silloin tällöin kaupungissa hakemassa ruokaa ja lataamassa puhelinta, joten mitään postauksia en ehdi kirjoittamaan. Ideoita on kyllä paljon varastossa, niistä lisää sitten myöhemmin.

Blogini facebook-sivuille saattaa ilmestyä päivityksiä mökkiarjen sujuvuudesta, joten käykäähän lukemassa siellä kunnon postauksia odotellessa ;)

Mitäs me sitten mökillä tehdään? Ollaan vaan ja hengaillaan tietty :) Kastellaan kukkia, kalastetaan, hoidetaan kissoja, saunotaan, grillataan, valokuvataan jne. Toivon ainakin, tämän viikon olen ollut petin pohjalla kamalassa räkätaudissa. Tauti tuntuu hieman hellittävän, mutta vielä on matkaa terveen kirjoihin. Leevi meni takaisin isilleen muutamaksi päiväksi että mulla pahin tauti menisi ohi, huomenna pyörähdän uudelleen kaupungilla ipanan hakemassa. <3

Oikein hyvää heinäkuuta kaikille! :)

Leluja ja touhuja

Olipas eilen kiva touhupäivä. Vaikka kävin aamulla hammaslääkärissä, ei se pilannut päivääni. Samu ja Leevi leikkivät leikkipuistossa sen aikaa että olin hoidattamassa leegoja kuntoon, sitten mentiin äitini luokse. Leevi sai Angry Birds hotweel-paketin ja oli siitä todella innoissaan. Nappia painamalla punainen lintu syöksyy radan läpi iskien possun kuvilla koristellut esteet pitkin poikin. :D

Jotain kivaa äidillekin tietysti piti saada. Kun tulin hammaslääkäristä, kävin kirpputorilla ja löysin kuvassa näkyvät ihanat vihreät kehykset <3 Kehyksiin pääsi kaksi Leevin vauvakuvaa. Herkistyneenä niitä kyllä unohduin tuijottamaan. On se poika niin kasvanut isoksi :')

Samu lähti Leevin kanssa futistreeneihin ja minä jäin siivoamaan kotia. Ajattelin että saavat pojat keskenään mennä pyörillä ja viettää aikaa "miesten kesken" ja minä saan ihan rauhassa siivota ;)

Siivous sujui nopeasti ja ehdin tehdä loppuun kaksi aloittamaani nilkkakorua. Oon nyt ihan todenteolla hurahtanut noihin korujen tekoon, pitäisi vaan hankkia uusia helmiä piakkoin.

Leevi halusi tatuoinnin onnenrannekkeen lisäksi, joten piirsin sille uv-meikkikynilläni tassut sekä salaman, jotta hän saa hyvän otteen pallosta ja on salamannopea <3

Illalla katseltiin leffaa ja ipana halusi valvoa hieman myöhempään, kun oli rakentanut hienon autoradan omaan huoneeseen ja ei millään malttanut lopettaa leikkimistä. Lupasin että saa valvoa hieman pidempään kun on ensin käyty suihkussa ja hammaspesulla. Joskus puolikymmenen aikaan sitten ipana tuli syliin hieroen silmiään ja pyysi kantamaan sänkyyn, koska hän on valvonut ihan liian kauan. :D

Tivolissa

Maanantaina täällä oli tivoli. Leevi tuli samana päivänä viettämään äiti-viikkoaan meille, joten luvassa oli koko perheen voimin tehtävä tivolikäynti. Onhan tuo tivoli aika pieni, iloa siellä ei aikuiselle ole (ei ainakaan minulle ja Samulle), ja hinnat ovat aivan törkeät, mutta kun näki Leevin ilmeen siellä niin oli se ihan sen arvoista. Täältä kun on niin pitkä matka lähteä koko perheen kera esim Särkänniemeen tai Linnanmäelle, niin on ihan mukavaa että tulee tämmösiä juttuja omaan kotikaupunkiin.

Aurinko paistoi ja oli lämmintä. Pehmis oli hyvää ja "jouduin" syömään vajaa puolet Leevin hattarasta. En tarvitse samanlaista sokerihöttöä taas muutamaan vuoteen :D

Tytölle punaista ja pojalle pinkkiä... eiku?

Leevi tuli isin luota aamulla meille. Minä olin herännyt jo aikaisin, siivoillut ja juonut aamuteen. Koska Samu nukkui vielä, ajattelin että saa nukkua rauhassa ja lähdettiin Leevin kanssa kävellen äitini luokse hakemaan ipanan pyörä. Sitten pyöräiltiin kaupungille, oli tarkoituksena käydä vähän shoppailemassa kahdestaan. :) Leevi sai uuden verkkatakin ja tennarit. Katselin kenkiä ja sitten silmiini osui edulliset ja hienot tarratossut. Kokeiltiin, sopivat ja ne päätettiin ottaa. Tai no, minä päätin.

Kuvassa näkyvät vasemmalla mustapunaiset tarratossut jotka Leeville ostettiin. Ja tuossa oikeassa reunassa olevat pinkit glitterisydäntossut ovat ne, jotka ipana olisi halunnut. Poika kantoi glitteri-unelmat luokseni ja sanoi että nämä otetaan. Hän kokeili niitä, olihan ne isot, mutta ei, ihan sopivat kuulemma. Ja noi timantit on niin hienot. Olin että eikös ne oo vähän tyttöjen kengät, johon poika tokaisi että voi pojillakin olla timantteja. Olin samaa mieltä, mutta sanoin sitten että ne kengät oli liian isot, joten jos nyt otetaan nämä spiderman-aiheiset mitkä ovat just sopivat. Pojalle kävi, sitten vielä uudet sukat ja verkkatakki messiin ja kassalle.

Aloin miettimään tätä juttua. Oon huomannut että pojalla on paljon tuollaisia, öh, mielihaluja tyttöjen tavaroita kohtaan. Eikä siinä mitään haittaa olekaan. Oli naurussa pidättelemistä kun jätkä yksi päivä huokaillin sanoi odottavansa että on aikuinen. Kysyin että kuinkas silleen, niin aikuisena hän saa laittaa tekokynnet. :D 

Tähän pojalle sinistä ja tytölle punaista- aiheeseen löytyy varmasti mielipiteitä yhtä paljon kuin tyttöjä ja poikiakin. On niitä pinkeissä glitterihamosissa kulkevia tyttösiä, ja farkuissa ja sinisissä rallipaidoissa kulkevia poikasia.  On niitä vanhempia, jotka eivät paljasta lapsensa sukupuolta ja aikovat kasvattaa jälkikasvunsa sukupuolineutraalisti. Heillä ei ole tyttö- tai poikalasta, heillä on lapsi. 

Jotkut vanhemmat eivät ole niin tarkkana siitä, onko nyt tuo punainen "liian punainen" pojalle, tai että jos tytöllä on vihreät housut ja sininen hame, sekään ei ole väärin. Käytetään isojen sisarusten vanhoja vaatteita ja jos pojan villapaidassa sattuu olemaan ponin kuva, ei se haittaa.

Sitten on nähty niitä vanhempia, jotka ovat TODELLA tarkkoja tästä asiasta. Ei punaista saatika sitten pinkkiä pojalle, ei sitten mitenkään. Koska meidän Jesse tai Lauri tai Seppo ei ole homo. Tässä kohtaa olen yleensä huokaissut syvään ja nykyään ollu aika hiljaa. Olen saattanut kysyä miten punaisen vaatteen pitäminen pojalla tekee siitä homon ja saan vastaukseksi että se on tyttöjen väri. Jos sitten olen sanonut että mitäs sitten, jos se homo olisikin? Siitäkös on myrsky revennyt. Missään vaiheessa en tietenkään tarkoittanut "haukkua" lasta homoksi, mutta muutamat vanhemmat ovat ymmärtäneet tämän niin. Lauripetteri ei oo homo eikä siitä homoa tule, piste! Karjutaan mulle. Muutaman kerran on tehnyt mieli, ei heittää bensaa liekkeihin, vaan saada ymmärrys siihen tilanteeseen, ja olen jatkanut että no entä jos poikasi ilmoittaa aikuisena tai teininä tms että hänellä on poikaystävä, niin entäs sitten? Ei siitä tule homoa, piste! Ja täällä talossa ei mitään hinttareita katella, niin ei tosta pojasta homoa tehdäkään millään pinkeillä vaatteilla. Okei, eli jotkut ajattelee että pinkkiä pitävä poika on automaattisesti homo. Tai ellei sillä hetkellä ole, niin siitä tulee. Mut joo, meitä on moneen junaan. Ja sitten nämä ketkä jää asemalle -_-'

Jos Leevi tulisi ilmoittamaan teininä minulle, että hänellä on poikaystävä, olisin onnellinen. Antaisin kaiken tukeni, tahtoisin tutustua tyyppiin jne. Ihan samalla tavalla kuin tyttöystävän kohdalla. Joten mistään homokammoisuudesta ei ollut kyse, kun en pojalle noita glitterikenkiä tänään ostanut. 

Mistä sitten on kyse? 

Olen aina ajatellut ja puhunut niin, että jos poika haluaa pistää hameen isona päälleen, niin pistäköön. Jos poika alkaa käyttää isona meikkiä, niin meikatkoon. Mutta, kyllä mä silti katson sille vihreää ja sinistä enemmän kuin punaista. Värikkäitä vaatteita sillä on, mutta suurin osa on poikamaisia. On ralliautoa, dinosauruksia, vihreää, sinistä ja ruskeaa jne.  Ja jos minä saan joskus tytön, niin kyllä minä sille noita Leevin vaatteita voin säästellä. Vai onko sitten glitteritossujen ja mekkojen aika? (No okei, kyllä mä pelkään että hurahdan semmosia prinsessamekkoja ostelemaan :D) 

Itse pidän sekä naisten että miesten vaatteita. Saatan pistää jalkaan korkokengät ja lyhyen kesämekon TAI sitten farkut ja Samun hupparin. Omistan paljon poikamaisia vaatteita. Lapsena juoksin ilman paitaa jätkien kanssa (muistaakseni ennen ku mulle kasvoi tissit..), pidin lippistä ja mulla oli siilitukka. Kyllä mua luultiin pojaksi niin monta kertaa ettei tosikaan. Muistan miten vinguin jotain rallikuskin lippistä. Ei, en halua tuota kesämekkoa. Olin siis pienenä ihan samanlainen kuin lapseni. 

Olisi kiva kuulla kommentteja tästä asiasta. Ollaanko teillä tarkkoja siitä että tytölle tyttöjen- ja pojille poikien värejä? Onko ihan sama? 

Tiistai tomaatteja täynnä

Semmonen ilma että vois jopa valittaa hieman kuumuudesta, mutta en tee sitä kuitenkaan. Kun pitkän ja pimeän talven saa kärsiä monta viikkoa -30c pakkasista, ei todellakaan pitäisi lämmöstä valittaa. Minusta on niin ihanaa että aurinko paistaa ja on oikeesti kuuma! Kesä on mahtavaa! <3

Käytiin tänään Leevin ja Samun kanssa kaupungilla. Nähtiin meidän äitiä torilla ja syötiin muurinpohjaletut. Torilla oli myös kukkamyyjiä ja sieltä löytyi meillekin tomaatti-amppeli :) Kivasti täynnä kukkia ja muutamia pieniä tomaatin alkuja siellä täällä.

Huomasin myös että isompaan suippopaprikaan on tullut pari kukan nupun alkua. :) Olen oikein innoissani tästä. Leevikin oli innoissaan, tykkää ajatuksesta että saa syödä itsekasvatettuja kasviksia ja hedelmiä. Se on hieno juttu.

Tomaatti amppeli :)

Käytiin myös pyörähtämässä urheilukentällä testaamassa uudet kiipeilytelineet. Räpsin muutaman kuvan, kunnes huomasin etten ollut ottanut muistikorttia mukaan :D Epic fail. No, heiteltiin frisbeetä ja potkittiin palloa.

Sitten syötiin lounasta ja nyt katsellaan pokemonleffaa. Parin tunnin päästä lähtee Leevi taas isin luokse, ikävä on kamala jo nyt. Tänään illalla varmaan sitten katsellaan Samun kanssa leffoja ja ollaan vaan kotosalla.

Herneen versoja

Rantapäivä ja turvallisuudesta

Tänään vietettiin rannalla miltei koko päivä. Leevi oli mummulassa viime yön ja tuli aamusta kotiin, pakkasimme reppuun uimakamat, frisbeen, jalkapallon ja hedelmiä sekä mehua. Sitten menimme läheiselle uimarannalle. :) Me aikuiset pysyttelimme kuivalla maalla nauttien auringosta, Leevi hyppeli laiturilta. Oli niin huvittavaa kun kuuluu huuto "äiti, nyt mä hyppään VIELÄ syvemmälle!" ja sitten pieni hyppää, ja alhaalla on alle polviin asti vettä. :D Ihan hyvä huomata että nappula on varovainen vedessä, voi ns. "huoletta" olla sen kanssa rannalla, ei tarvitse siis olla koko ajan puolen metrin päässä vahtimassa ettei vaan mene liian syvälle tms.

Uimarannalla oli ihan hyvin muutakin väkeä. Aikuisia ei ollut montaa, mutta paljon lapsia. Huomasin että yksi viispäinen kakaralauma (joka oli muuten niin rivo suustaan että elleivät olisi uineet kauemmas olisin käynyt huuhtomassa niiden suun puhtaaksi sanomassa että voisivat vähän hankkia käytöstapoja. Ei ole kiva kuunnella vittusaatanan tai jonkun niinkin urpon kuin "jussipussi puuta nussi"-lorun huutamista. *huoh*

No, tämä jonnelauma ui kauan aika syvällä ja sitten sankarit päättivät mennä pidemmälle. Uivat ensin niemenkärkeen, ja siitä lähtivät sitten toiselle puolelle järveä. Yksi jätti leikin kesken ennen puoliväliä, muut menivät saareen asti. Katselin touhua huolestuneena. Matkaa saareen oli alle 400m, mutta pojat olivat uineet ja riehuneet kauan, eivät kertaakaan juoneet tai levänneet ja järvessä menee virtauksia siellä täällä. 

Eräs nainen tuli minulle sanomaan että häntä tuo huolestuttaa ja olin samaa mieltä. Nainen sanoi että hänen täytyy lähteä rannalta mutta pelottaa kyllä poikalauman touhu. Itse en olisi jaksanut/ehtinyt uida poikien luokse pelastusrenkaan kanssa jos jotain olisi sattunut. Mietin hetken ja koska minä olin myös huolissani ja jotenkin tunsin olevani vastuussa tilanteesta kun nainen tuli siitä minulle sanomaan, en todellakaan halunnut lukea aamulla lehdestä pikkupoikien hukkumisesta, joten soitin 112. 

Selitin puhelimessa tilanteen. Avunhuutoja ei ole kuultu ja kyllähän nuo näyttivät osaavan uida, mutta virtaukset ja muut voi kääntää pelin äkkiä toisinpäin. Nainen hätäkeskuksessa lupasi ilmoittaa viranomaisille ja pyysi soittavaan jos alkaa kuulua apua-huutoja. Tarkkailin tilannetta ja muutaman minuutin päästä paikalle kurvasi palomestarin lava-auto venetrailerin kera. Miehet alkoivat juosten viedä venettä veteen, samassa paikalle saapui palo-auto sekä poliisi. Kyllä muuten pikkupojilla tässä kohtaa uimavauhti tuplaantui :D Kun pelastusvene saatiin veteen, olivat pojat tulleet jo niemenkärkeen joka oli laituria lähempänä. Tilanteesta selvittiin säikähdyksellä.

Menin sitten sanomaan palomiehille että minä soitin ja hieman pahoittelin että "turhaan" joutuivat tulemaan, mutta mielestäni tossa olis ollu vaaratilanne lähellä. Palomiehet olivat samaa mieltä ja kiittivät kun soitin. Jonnelauma ei tosin tajunnut tilanteen vakavuutta kun kuuntelin heidän juttujaan episodin päätteeksi. "Ois pitäny jäädä huutamaan keskelle järvee niin oltais päästy moottoriveneen kyytiin.", "vitun noloo oikeesti soittaa kytät!" jne. Ikävä kyllä nää taitaa olla niitä nuorukaisia, jotka eivät tajua ennen kuin joku hukkuu.

Mutta minulle tuli parempi mieli. Kaikki meni  turvallisesti ja nyt ainakin tietää että tämän kaupungin pelastuslaitos toimii nopeasti ja ottaa tämmöset vakavasti. 

Kyllä minä kauhulla ajattelen tuota omaa ipanaa miten se sitten hieman isompana tekee. Kyllä muistan omasta nuoruudesta miten pahalta se tuntui kun muut haukkuivat pelkuriksi jos en lähtenyt uimaan jotain järkyttävän pitkää matkaa tai sukeltamaan vanhan lauturin alle minne ei missään nimessä saa sukeltaa. Toivottavasti Leevikin tajuaa sitten ajatella omilla aivoillaan kun vastaava tilanne tulee. Minä varmaan vakoilen sitä sitten kun se lähtee ensimmäistä kertaa kavereiden kanssa keskenään rannalle :D

Kävimme poitsujen kanssa välillä kotona. Samu teki herkullista tonnikalapastaa :P Sitten lähdimme Leevin kanssa pyörillä äitini luokse, haimme auton ja tulimme ottamaan Samun sekä tavarat kyytiin. Matkalla otimme jäätelöä ja sitten lähdimme ajamaan. Matkaa roukolle oli reilu 15km. Auto parkkiin ja kamat rannalle. Käytiin kävelemässä pitkin poikin rantaa, tutkittiin kiviä ja kaatuneita puita. Hiekkarinteessä oli kymmenittäin pääskysten pesiä, niitä ihasteltiin kauempaa.

Pyörittelin hooppia ja en vieläkään sitä videoo saanut aikaiseksi, mutta pitää oikeasti yrittää pian kuvata se. Toisaalta ei harmita koska en oo vielä niin bikinikunnossa että koko maailmalle tahtoisin itseäni näyttää. xD

Pojat touhusivat vedessä, rakensivat hiekkalinnoja. Minä kuvasin, huuppasin ja otin aurinkoa. Vaihdoimme paikkaa reilu sadan metrin päähän, kohtaan mistä lähtee pieni joki. Koko järvi tuntuu olevan sellainen että saa kävellä kilometrin ennen kuin vettä on yli polvien, mutta tuosta joen kohdalta tulee muutaman metrin päästä heti vyötäröön asti vettä. Juuri tarpeeksi juosten ottaa vauhtia ja hypätä  hiekalta veteen :) Leeviä heiteltiin veteen ja tehtiin uimahyppyjä, harjoiteltii kuperkeikkaa vedessä jne.

Oli todella hauskaa touhuta. Leevi nukahti autoon mutta saatiin se sitten kotona hereille. Iltapalaa ja suihkuun, sitten piti hetki pelata tietokoneella uutta angry birds-peliä minkä poju sai tädiltään Helsingin reissultaan. Hetki peliä ja napero paineli unille.

Nyt minä juon kupin teetä, laitan pyykit kuivumaan ja menen katsomaan leffaa rakkaani kainaloon. Aamulla on taas uusi päivä ja tarkoituksena mm. käydä testaamassa urheilukentän uudet kiipeilytelineet. :)

Tähän loppuun vielä muutama kuva mitkä kävimme ottamassa Samun kanssa iltakävelyllä eilen.
Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!

 PS: Oisko pieni arvonta kesän kunniaks paikallaan? ;)

Perhe koossa ja puhdas koti

Huh huh sanon minä. Aamusta alkaen siivottu Samun kanssa ja nyt on koti puhdas! Ilokseni tahdon myös ilmoittaa että viimeinkin operaatio vaatehuone on saatu päätökseen! On muuten voittajafiilis :) Häkkivarastoon läks muutama säkillinen turhia- ja talvivaatteita, osan huonoja vaatteita (mitä en kirpparille kehtaa edes viedä) läks menemään ja kaksi jättimäistä pahvilaatikollista odottaa kirpputorille lähtemistä.

Pitäisi pitää pihakirppis tai mennä torille myymään noita. Kirpputoreja täällä on hyvin huonosti (onkos niitä nyt kaksi jopa?) ja yksi on sellainen missä ihmiset käyvät. Sinne vaan maksaa parinkympin luokkaa /viikko ja jos haluaa oikeesti päästä tavarasta eroon niin pitäisi se muutama viikko ainakin varata. Tässä tulee taas se vastaan ettei ihan pilkkahinnalla kehtaa tavaraa myydä, että saisi ainakin omansa pois. No, tuolla on kyllä kaikkea vanhemmista euron paidoista aina parinkympin käyttämättömiin merkkihameisiin. Kun nyt vaan saisi aikaiseksi vielä pestä, hinnoitella jne. Mutta sen ehtii myöhemminkin.

Ostettiin fb-kirppikseltä hylly muutama viikko sitten. Tänään saatiin se viimein seinälle ja nyt hylly on kylppärissä. Ja voi että mä tykkään ku on kylppärissä hylly <3 Korivaunu notkui tavaraa, niin nyt on hieman selkeämmin nekin kamat järjestyksessä. Kylppäri sai kivan tyttömäisen lisän hihii, ja sain mun diy-korutelineenkin pois yöpöydältä ^^

Pari tuntia niin Leevin pitäisi olla jo täällä. Sitten on taas perhe koossa <3 Odotan innolla huomista, päästään koko perheen voimin juhlimaan ystävämme ylioppilaaksi pääsemistä. Ajattelin laittaa vanhan kesämekkoni jota käytin viimeksi 2007 raskausaikana. Pitkään on vaate ollut vaatepussien uumenissa. Leeville on katsottu uudet vaaleanharmaan farkut ja valkoinen lyhythihainen kauluspaita, Samukin etsii jotain hienompaa päälleen.

Lauantaina Leevi menee käymään äitini ja siskoni kanssa mökillä. Sunnuntaina sitten isketään rannalle jos sää sallii (tänään oli kesän eka ukkonen ja muutama rankkasadekuuro <3). Tarkoituksena olisi pyöräillä ja käydä hooppaamassa. Uskaltaisikohan käydä jo uimassa?

Nyt syön loppuun ja sitten alan värjätä päätäni jotta olisi edustuskunnossa huomenna.
Oikein hyvää viikonloppua kaikille!

Liikkumisen iloa

Lämpimät lihakset, märkä paidan selkämys ja kova syke. Kyllä tuntuu hyvältä. Talvella ei ole tullut liikuttua muutamia tanssibileitä lukuunottamatta oikein ollenkaan. Ei huvita. Paljon kivempaa on tursuttaa kuuman kaakaon päälle törkeä määrä kermavaahtoo, heittää joukkoon pala suklaata ja käpertyä katsomaan leffaa. Myös kova leipomistahti tuntuu kehossa ja ei varmasti kauan että se näkyy kropassakin. Tänään ollaa liikuttu koko perheen voimin ihan kunnolla.

Lähdettiin aamupäivällä taas kaupungille kävelemään ja käytiin äitini luona hoitamassa kissoja. Otettiin Leevin hooppi mukaan ja sitten treenattiin pihalla. Ihana miten lapsi on innostunut samoista jutuista kun äitikin. Ja kun kiinnostus pysyy yllä, voi pienestä kehittyä taitava temppuilija :)

Kärsivällisyyttä kyllä tarvitaan. Ei millään malteta kuunnella ohjeita että oppisi perusasiat, vaan täytyy alkaa kikkailemaan kaikenmaailman temppuja. Ja tämä pätee jokaiseen liikuntalajiin. Pitäisi opetella luistelemaan eteenpäin > jo kovasti koitetaan hyppyjä ja piruetteja jne... Mutta tekemällä oppii.

Itse sain tänään muutaman kerran tehtyä semi-onnistuneesti Corkscrew Lift Up -tempun. Tässä videossa näytetään kyseinen temppu ja opetellaan se, suosittelen teille ketkä hooppauksesta ovat innostuneet. Ajattelin muuten tehdä jonkunlaisen postauksen johon kasaan noita hyväksi toteamiani hooppausopetusvideoita youtubesta. Mutta siitä lisää myöhemmin :>

Puolen tunnin hooppitreenissä tuli hiki. Homma jatkuu huomenna.

Äidin luona Samu otti päikkärit ja koska Leevi tahtoi olla ulkona emmekä ollu vielä lähdössä kotiin, päätettiin pestä pojan pyörä. Kyllä sen naama loisti kun hän sai putsata pyörää. Kuivumisen odottelu jota kesti hurjat kymmenisen minuuttia oli aivan tuskaa, mutta sitten päästiin jo ajelemaan kiiltävällä menopelillä.

Sain siskoni rullaluistimet lainaan eilen. Tänään sitten lähdettiin Samun ja Leevin kanss pyöräretkelle. Kymmenen vuoden tauon jälkeen sitten rullien päälle, kyllä jännitti. En kaatunut ja meno oli muutenkin aika sujuvaa. Hieman alamäessä pelotti ja kun oli muutama epätasainen kohta niin vähän meinasi tasapaino pettää, mutta kyllä se harjoittelulla menee ohi.

Nyt on jalat niin tulessa että huh huh. Kylmiltään tommonen muutaman kilometrin lenkki tuntuu jo kovasti jaloissa. Nuorena sitä viiletettiin yli kymmenen kilometriä päivittäin kamujen kanssa, kai sitä on tullu vanhaks :D No, nyt vaan pitää tämä liikkumisinnostus yllä. Kyllä sitä on odotettukin ja kaikki kiitos auringolle joka piristää, lämmittää ja antaa uutta virtaa!

Vannetta pukkaa

Pitihän se viisveenkin oma saada kerta äidilläkin on. Käytiin nauttimassa kesäsäästä kaupungilla ja hain lelukaupasta lasten vanteen. Sitten urheiluvälineliikkeestä lätkäteippiä, mustaa ei ollut mutta tuo violetti sopi vielä paremmin siniviolettiin vanteeseen. Teipit paikoilleen ja valmista tuli. Hintaa sille kyllä tuli. Vanne maksoi 9€ lelukaupassa (varmasti olisi saanut halvemmalla jostain muualta ku tosta ylihinnoitellusta lelukaupasta) ja teippirulla oli 6€. Mutta tulipa hankittua ja nyt on iso rulla tuota violettia teippiä varalla.

Kyllä tuokin pyörii, tietty hieman eri tuntuinen kuin minun vanteeni. Ja tossa pojan vanteessa on sisällä vettä?! Alussa tuntuu hankalalta tuo veden liike mutta kun saa muutaman kunnon pyöräytyksen niin kyllä se vesi tasapainotti hienosti. Saa nähdä miten sitten tempuissa vaikuttaa.

Nyt me napataan vanteet mukaan ja lähdetään temppuilemaan :)
Oikein hyvää perjantaita <3

Ihan ku kesä ois

Ilma on ollut mitä mahtavin, päivän touhuista puhumattakaan. Ensinnäkin, tänään sain nauttia todellisesti äidin luxury-aamusta. Heräilin yhdeksän jälkeen ipanan suukotuksiin. Samu oli noussut Leevin kanssa, antanut tälle aamupalaa ja katsonut kaverina lastenohjelmia, Leevin petikin oli pedattu. Pojat tekivät lähtöä pihalle jotta pääsivät ajelemaan kauko-ohjattavalla ralliautolla. Minä otin rauhallisesti, join teen tietokoneen ääressä ja kävin sitten pitkässä aamusuihkussa. Kyllä oli pirteä fiilis kun ei aamulla ollut kamala kiire mihinkään ja sai rauhassa herätä <3

Kun olin tullut suihkusta ja pukenut, lähdettiin koko porukalla kaupungille. Käytiin tavaratalosta ostamassa Leeville uudet kuravaatteet ja reisitaskuhousut. Mukaan tarttui myös lippis jalkapallotreeneihin. Minä löysin itselleni ihanat kesätossut ja Samukin otti hieman vaatetta.

Kävimme kesäkahviossa torilla juomassa mehua ja söimme muurinpohjalettuja. Aurinko paistoi koko ajan ja lämmitti mukavasti, mikä on niin ihanaa kun viime päivät on satanut miltei taukoamatta. Kotimatkalla pyörähdimme kirpputorilla. Leeville lastenkirja, minulle housut ja paita :) Kirpparit on kyllä niin <3 koska sieltä löytää vaikka mitä kivaa ja edullisesti.

Kävimme vielä kaupasta hakemassa viimeinkin! mikrokuvun, muffinipellin ja jääpalapusseja ym pientä tarpeellista kotiin. Samalla otettiin suippopaprikalle iso ruukku.

Kun tulimme kotiin kävi Leevi pyytämässä alakerran poikaa leikkimään. He törmäsivät toisiinsa ensimmäistä kertaa tätä aamuna, kun pojat ajoivat autoa ennen kaupungille lähtemistä. Oli todella ihana katsella parvekkeelta kun lapset leikki keskenään. Meillä on vähän huono tuuri ollut noiden kavereiden suhteen, kun yleensä aina kun ollaan oltu syömässä tms, niin on ollut lapsia pihassa, ja sitten kun Leevi olisi menossa ulos nii siellä ei ole ollut ketään.

Ipanat leikkivät ja Leevi tuli hakemaan ralliautonsa jotta naapurin poitsu sai sitä kokeilla. Hetken päästä molemmat ilmaantuivat meille hakemaan mehua ja ilmoittamaan että Leevi menee naapuriin pelaamaan Batman-peliä. :) Lupa myönnettiin ja sinne pojat kirmasivat. Itse laittelin kukkajuttuja ja kotihommia sen aikaa.

Leevi lähti siskoni kyydissä äidilleni kun he menevät tänään mökillä käymään. Leevi pyysi lupaa olla äitini luona tämän illan, koska äitini on lähdössä reissuun huomenna. Äiti pyörähti tuomassa ison hauen meille jonka pistimme fileiksi ainakin osittain, täytyy pyytää äidiltä apua poistamaan loput ruodot. Vuosien tauko kalan fileroinnista on tehnyt tehtävänsä :D

Käytiin Samun kanssa kävelyllä ja ostettiin samalla parvekkeelle orvokkeja. Ne istutettiin parvekelaatikoihin ja nyt ollaankin sitten vain oltu. Luvassa leffaa ja chillailua :)

Eilistä

Ollut taas pari päivää vaikka mitä tekemistä ja touhua. :) Meillä oli eilen hoidossa 8kk vauva <3 Oikein kiltti ipana oli ja kovasti tykkäsi Leevistä kun perässä konttasi koko ajan. Vaunulenkillä saatiin hyvät naurut kun Leevi vesilätäkön yli hypätessä aiheutti vauvassa kamalan naurukohtauksen :D On se hyvä että halvat huvit saa tuon ikäinen.

Käytiin kirjastossakin. Mukaan lähti dinosaurustietokirja (joku tämmönen lähtee aina Leevin mukaan). Tavutettua satukirjaa ei Leevi vielä halunnut ottaa. Ollaan nyt kotona harjoiteltu lukemaan ja se sujuu todella hienosti. Tää mutsi oli ihan ällikällä lyöty kun äitienpäiväkahvipöydässä ipana luki sujuvasti äitini kirjoittaman lauseen. Kyllä se nappula vaan kovasti kasvaa ja ihanaa miten innokas hän on oppimaan lukemista ja kirjoittamista.

Illalla tehtiin yhdessä pizzaa, piirrettiin ja sitten katsottiin jääkiekkoa. Suomi voitti, vaikeimman kautta ja kyllä nyt sitten torstaita jännitetään että miten leijonien käy. Hienosti jaksoi Leevikin puolitoista erää katsoa, sitten yllätti uni. Kun kannoin nukkuvan lapsen sänkyyn, peittelin ja sanoin hyvää yötä, tokaisi ipanan unen takaa vielä että "hyvää yötä, minä vielä hetken katson tätä peliä" ja simahti. :D

Kisastudiossa

Tapaus grillimauste

Huomaan usein ajattelevani lapsuuttani, etenkin kun katselen Leevin leikkejä ja touhuumista. Vertailen paljon ipanaa ja viisivuotiasta itseäni ja kyllähän niitä yhtäläisyyksiä löytyy. Joskus tekee ihan hyvää ajatella asiaa kunnolla lapsen näkökulmasta ja monesti huomaan olevani ristiriitaisessa tilanteessa. Olevani se "kieltävä" aikuinen. Esimerkiksi: Ollaan alkukeväästä ulkoilemassa, muttei kuravaatteissa. Eteen tulee iso lätäkkö. Mitä minä teen? No tietenkin alan mölistä että varo sitä lätäkköä, älä kastele itseäsi! jne. Jos ipana käy kastelemassa itsensä, no se ei ole sitten hyvä juttu ja sanomista tulee. Mutta hitto, muistelepa miten siistiä ja hauskaa oli löytää joku iso lätäkkö ja mennä hyppimään siihen. :D Paljon tulee pohdittua tämänkaltaisia asioita nyt kun on vanhempi, ja etenkin nyt kun on äiti. 

Lasten logiikka on kyllä häikäisevää joskus. Leevi koittaa selittää välillä aivan päättömiä juttuja päästäkseen pois ongelmista. Täytyy antaa respectiä hyvästä yrityksestä. Ja hitto, ihan samanlainenhan minä olin pienenä. Syytin joko pikkusiskoa tai sitten mielikuvitusystävääni Miniä. :D Lapsena sai myös mahtavia ideoita, jotka eivät sitten olleetkaan oikeasti niin mahtavia, kun jälkeenpäin ajatteli.

Toissapäivänä kun siskoni oli meillä yötä, tuli puheeksi kaikenlaisia kommelluksia mitä olemme pentuina tehneet. Ajattelin jakaa tässä yhden niistä, toivottavasti jonkun iloksi ja ainakin itseäni muistuttamaan millaista se lapsena olo olikaan. :)

* * *

Tapaus grillimauste

Olin varmaan viisivuotias kun isäni pyysi minua käymään lähikaupassamme, joka sijaitsi muutamien satojen metrien päässä kotipihastamme. Olimme aloittamassa grillaamista ja minä leikin ulkona naapurin lasten kanssa. Olin sopinut että naapurintyttö tulee meille yökylään ja kaikkea muuta mukavaa. No, isä kertoo tarvitsevansa grillimaustetta. Eikä mitä tahansa maustetta, vaan tiettyä merkkiä. Hän kuvailee minulle maustepurkin ja kirjoittaa nimen paperille ja antaa rahat, muistuttaa ottamaan kuitin mukaan kaupasta. Lähden kävelemään kauppaan, muistan juokseeni jonkun matkaa saadakseni pientä tuulenvirettä kasvoilleni, oli todella kuuma kesäpäivä.
Kaupassa aloin etsimään tätä grillimaustetta. Etsin ja etsin, mutta isin kuvailemaa purkkia ei sattunut silmään. En ole tästä aivan varma, mutta muistaakseni kysyin myyjältä ja hän sanoi ettei sitä ollut. Tai sitten vaan etsin itse ja totesin ettei kyseistä maustetta löydy. No, tein lähtöä kotiin kun silmäni osui pakaste-altaaseen. Menin katselemaan jäätelöitä ja muistan miten kovasti halusin sitä. Sen kummempaa ajattelematta päätin ostaa jäätelön isin antamilla rahoilla.
Lähdin kävelemään kohti kotia. Kävelin hitaasti että ehdin syödä jäätelön rauhassa. Se oli herkullinen mansikkatuutti ja sopi täydellisesti siihen kesähelteeseen. Kun lähestyin pikkuhiljaa kotia, alkoi jännittää ja tajusin että minulla on kuitti, jossa lukee että olen ostanut jäätelön. Aloin hieman panikoida. En saisi ostaa jäätelöä, mutta minun pitäisi viedä ostoksista aina kuitti, mutten nyt voi. Mietin tätä usean minuutin ajan, kunnes sain kuningasidean: heitin kuitin menemään. Silppusin sen vielä pieniksi, ettei minua voida jäljittää tai jotain :D Olin ratkaisuuni tyytyväinen. Sanon vaan etten saanut kuittua, koska en ostanut grillimaustetta, koska sitä ei ollut. Thats it. Muistan olleeni hyvin ylpeä itsestäni, miten olinkaan keksinyt moisen suunnitelman.
Kun pääsin kotiin vilkaisin ensimmäisenä että olin pyyhkinyt suuni hyvin ja sitten koitin olla niin normaalisti kuin pystyn. Sanoin moikka ja sitten kerroin isille ettei sitä grillimaustetta ollut. Isä oli hieman pettynyt, mutta sanoi ettei voi sitten mitään ja että täytyy keksiä jotain muuta. Olin että jes, olen päässyt pälkähästä ja menin käymään vessassa kun ensin olin huutanut pihan poikki ystävilleni että olen takaisin kotona ja tulen jatkamaan leikkejä ihan pian.
Tultuani ulos vessasta olin täynnä riemua. Olin saanut jäätelön eikä kukaan tiennyt sitä. Laitoin kenkiä jalkaan ja muistan juokseeni meidän pihan poikki.. ja juuri kun olin katoamassa nurkan taakse, isi pyytää minua luokseen. En ajatellut mitä asiaa hänellä olisi, ajattelin lähinnä että no äkkiä käyn juttelemassa, kiire leikkimään oli kova. Menen isän luokse ja kysyn mitä asiaa hänellä on. Isä katsoo minua ja sanoo: missä rahat jotka annoin kauppaa varten on? FUCK!
Kysyin muistaakseni "mitä?" kerran, varmistaakseni mitä kuulin. Sitten tajusin sen.. eihän minulla ole enää mitään rahoja, tai ei ainakaan koko summaa. Kyllä sinne kauppaan melkein kaikki meni. Olin tosi huonona tässä vaiheessa ja yritin kelata jotain suunnitelmaa. Sitten vaan päätin luottaa onneen, otin kolikot taskusta ja pistin isin käteen. Ja lähdin juoksemaan pihasta. En ehtinyt kovin kauas kun kuulin isin sanovan nimeni. Isin ääni oli muuttunut siitä hetki sitten kuullusta "Noora, tulisitko käymään täällä" sävystä siihen "Noora, tänne. Nyt." sävyyn. Tiesin että kusessa ollaan ja pää painuksissa painelin isin luokse.
Siinä sitten kyseltiin mitä olin tehnyt, ja minä selitin koko homman. Istuin loppupäivän sisällä arestissa koska olin ollut epärehellinen. Muistan niin hyvin miten kovasti minua vitutti katsella ikkunasta kun tyyliin koko pihan lapset olivat leikkimässä ja minä olin sisällä. Pohtimassa, mikä kumma mestarisuunnitelmassani meni vikaan.

* * *

Millaisia lapsuuden kommelluksia sinulle on sattunut? :)

Sunnuntai

Viikko lähentelee loppuaan. Tänään ollaan taas nautittu todella aurinkoisesta ja lämpimästä päivästä. Olimme äidin luona syömässä herkullista stroganoffia ja sitten tulimme kotiin Samun ja Leevin kanssa. Vaihdoimme ulkoiluvaatteet päälle ja lähdimme koko perheen voimin kävelylle, ipana tosin liikkui polkupyörällä. Kävimme koskella tutkimassa ja kuvailemassa. On tosi ihanaa miten paljon Leevi tykkää samoilla luonnossa, aivan kuten Samukin. Perheen yhteiset luontoreippailut on just <3

Kun tulimme kotiin, Leevi katseli Dinosaurus-leffan ja minä pesin pyykkiä ja järjestelin paikkoja. Välillä väsäsin pannukakun uuniin ja jatkoin pyykkirumbaa. Tuo vaatehuone ärsyttää mua niin kamalasti että pakko sitä on alkaa alkuviikosta järjestämään. Luulen että tyhjennän koko huoneen, se on varmaan kaikista paras tapa siivota se.

Leevi harjoittelee kovasti eka-pelejä. Hienosti osaa jo tunnistaa sanojen alkukirjaimia, tavuja ja sanoja. Oikein mainio tuo ekapeli tuollaiselle eskari-ikäiselle, suosittelen kaikille. Pelejä on eri tasoisia ja sen voi ladata netitä ilmaiseksi. Tarkempaa tietoa Ekapeleistä löytyy täältä.
Välillä kuulee kitinää että "haluaisin pelata rallipelejä" mutta tälle illalle saa pelaaminen riittää kohta. Ollaan sovittu niin että ensin pelataan tuota ekapeliä ja sitten autopelejä, eikä koko ajan autopelejä. Se munakello pitäisi hankkia, että saa sen peli-ajan selkeästi määriteltyä, kun ei aina itse ole juuri silloin paikalla kun oon tekemässä jtn kotihommia tms.

Onko muiden eskarit yhtä innolla tietokoneelle menossa kuin meidän?

Nyt kun koti on saatu siistiksi, ja lapselle luettu iltasatu ja saatu hänet unille. Nyt minä juon teetä ja katson leffaa. Sitten nukkumaan että jaksaa aamulla alkaa touhuamaan. :)

Ilta kahden

Eilinen päivä meni touhutessa lapsuudenkodissani. Vein ystävämme linja-autoasemalle tai siis olin viemässä kun huomasimme että dösä paineli ohi. Olimme hieman myöhässä, mutta onneksi se pysähtyi muutaman pysäkin päähän joten pääsin ajamaan sen edelle ja kaverimme pääsi kotimatkalle :D. Kauppareissu Samun ja Leevin kanssa, sitten pojat menivät tekemään lumitunneleita/majoja pihaan ja minä tein persiljaista broilerikiusausta ja hieman siivoilin.

Leevin lumimajatouhuja

Ötökkätelakka on uusi hieno juttu :)

Tiedättekö te nämä HexBug-ötökät? Meidän Leevi on isi-kotona saanut sellaisen ja siitä se ajatus sitten lähti. Nyt meillä vilistää niitä jo kolme ja kun olin luvannut jonkun lelun hankkia, päädyttiin sitten valitsemaan ralliautojen sijaan tämä hexbug-telakka vai mikä ihme onkaan.

Onhan nuo huvittavia ötököitä kun vilistävät pitkin lapsen huoneen lattioita. Milloin mistäkin tosin kuuluu värinää ja sitten saadaan tonkia leikkitorakoita lattioiden ja peittojen alta. "Äiti se meni taas tuonne kaapin alle! Tuu auttamaan!" Kuuluu vähän väliä. Noh, opettaa pojalle vastuullisuutta, uhkasin nimittäin että ne menee varmasti rikki kun vahingossa yeah right astuu päälle jos ne olkkariin tulevat vilistämään. ;) Uhkaus meni perille ja esim koko perheen elokuvahetkinä ötökät ovat kiltisti paikoillaan ja hiljaa lapsen vieressä lattialla.

Uusia ostoksia

Ruuan jälkeen alkoi Mehiläisen elokuva jota aloitimme katsoa, mutta nukahdin ja otin mojovat neljän tunnin päiväunet! Taisi hyvä ruoka sekä viime yön vähäiset unet verottaa. 

Kun äitini tuli kotiin, hän otti Leevin yökylään ja me tulimme Samun kanssa kotiin. Pitkästä aikaa täysin kahdestaan, joten ilta pyhitettiin yhdessäololle. Ensin puuhailtiin omiamme, Samu pelasi ja minä kylvin kukkia ja katsoin elokuvaa. Sitten suihku jonka jälkeen tehtiin herkullista yösyömistä: possupihvejä valkosipulivoilla ja ranskalaisilla. Söimme kynttilöiden valossa ja nauttia toisistamme ja hyvästä elokuvasta. <3

Illan herkut

Tämä aamu alkoi ihanalla auringonpaisteella. Aamuteen jälkeen olen hoitanut yrtit ja vähän katsellut televisiota. Kohta lähdetään äidin luokse syömään ja touhuamaan. Jospa kävisimme tänään saunassa.

Olisi hirveä hinku leipoa jotain. Muutaman illan kun on surffaillut leivonta-blogeissa niin pää on täynnä ideoita. Jospa alkuviikosta väsäilen jotain herkkua ja laitan sitten reseptejä jakoon :)

Hyvää sunnuntaita kaikille!