Tänään vietettiin rannalla miltei koko päivä. Leevi oli mummulassa viime yön ja tuli aamusta kotiin, pakkasimme reppuun uimakamat, frisbeen, jalkapallon ja hedelmiä sekä mehua. Sitten menimme läheiselle uimarannalle. :) Me aikuiset pysyttelimme kuivalla maalla nauttien auringosta, Leevi hyppeli laiturilta. Oli niin huvittavaa kun kuuluu huuto "äiti, nyt mä hyppään VIELÄ syvemmälle!" ja sitten pieni hyppää, ja alhaalla on alle polviin asti vettä. :D Ihan hyvä huomata että nappula on varovainen vedessä, voi ns. "huoletta" olla sen kanssa rannalla, ei tarvitse siis olla koko ajan puolen metrin päässä vahtimassa ettei vaan mene liian syvälle tms.
Uimarannalla oli ihan hyvin muutakin väkeä. Aikuisia ei ollut montaa, mutta paljon lapsia. Huomasin että yksi viispäinen kakaralauma (joka oli muuten niin rivo suustaan että elleivät olisi uineet kauemmas olisin käynyt huuhtomassa niiden suun puhtaaksi sanomassa että voisivat vähän hankkia käytöstapoja. Ei ole kiva kuunnella vittusaatanan tai jonkun niinkin urpon kuin "jussipussi puuta nussi"-lorun huutamista. *huoh*
No, tämä jonnelauma ui kauan aika syvällä ja sitten sankarit päättivät mennä pidemmälle. Uivat ensin niemenkärkeen, ja siitä lähtivät sitten toiselle puolelle järveä. Yksi jätti leikin kesken ennen puoliväliä, muut menivät saareen asti. Katselin touhua huolestuneena. Matkaa saareen oli alle 400m, mutta pojat olivat uineet ja riehuneet kauan, eivät kertaakaan juoneet tai levänneet ja järvessä menee virtauksia siellä täällä.
Eräs nainen tuli minulle sanomaan että häntä tuo huolestuttaa ja olin samaa mieltä. Nainen sanoi että hänen täytyy lähteä rannalta mutta pelottaa kyllä poikalauman touhu. Itse en olisi jaksanut/ehtinyt uida poikien luokse pelastusrenkaan kanssa jos jotain olisi sattunut. Mietin hetken ja koska minä olin myös huolissani ja jotenkin tunsin olevani vastuussa tilanteesta kun nainen tuli siitä minulle sanomaan, en todellakaan halunnut lukea aamulla lehdestä pikkupoikien hukkumisesta, joten soitin 112.
Selitin puhelimessa tilanteen. Avunhuutoja ei ole kuultu ja kyllähän nuo näyttivät osaavan uida, mutta virtaukset ja muut voi kääntää pelin äkkiä toisinpäin. Nainen hätäkeskuksessa lupasi ilmoittaa viranomaisille ja pyysi soittavaan jos alkaa kuulua apua-huutoja. Tarkkailin tilannetta ja muutaman minuutin päästä paikalle kurvasi palomestarin lava-auto venetrailerin kera. Miehet alkoivat juosten viedä venettä veteen, samassa paikalle saapui palo-auto sekä poliisi. Kyllä muuten pikkupojilla tässä kohtaa uimavauhti tuplaantui :D Kun pelastusvene saatiin veteen, olivat pojat tulleet jo niemenkärkeen joka oli laituria lähempänä. Tilanteesta selvittiin säikähdyksellä.
Menin sitten sanomaan palomiehille että minä soitin ja hieman pahoittelin että "turhaan" joutuivat tulemaan, mutta mielestäni tossa olis ollu vaaratilanne lähellä. Palomiehet olivat samaa mieltä ja kiittivät kun soitin. Jonnelauma ei tosin tajunnut tilanteen vakavuutta kun kuuntelin heidän juttujaan episodin päätteeksi. "Ois pitäny jäädä huutamaan keskelle järvee niin oltais päästy moottoriveneen kyytiin.", "vitun noloo oikeesti soittaa kytät!" jne. Ikävä kyllä nää taitaa olla niitä nuorukaisia, jotka eivät tajua ennen kuin joku hukkuu.
Mutta minulle tuli parempi mieli. Kaikki meni turvallisesti ja nyt ainakin tietää että tämän kaupungin pelastuslaitos toimii nopeasti ja ottaa tämmöset vakavasti.
Kyllä minä kauhulla ajattelen tuota omaa ipanaa miten se sitten hieman isompana tekee. Kyllä muistan omasta nuoruudesta miten pahalta se tuntui kun muut haukkuivat pelkuriksi jos en lähtenyt uimaan jotain järkyttävän pitkää matkaa tai sukeltamaan vanhan lauturin alle minne ei missään nimessä saa sukeltaa. Toivottavasti Leevikin tajuaa sitten ajatella omilla aivoillaan kun vastaava tilanne tulee. Minä varmaan vakoilen sitä sitten kun se lähtee ensimmäistä kertaa kavereiden kanssa keskenään rannalle :D
Kävimme poitsujen kanssa välillä kotona. Samu teki herkullista tonnikalapastaa :P Sitten lähdimme Leevin kanssa pyörillä äitini luokse, haimme auton ja tulimme ottamaan Samun sekä tavarat kyytiin. Matkalla otimme jäätelöä ja sitten lähdimme ajamaan. Matkaa roukolle oli reilu 15km. Auto parkkiin ja kamat rannalle. Käytiin kävelemässä pitkin poikin rantaa, tutkittiin kiviä ja kaatuneita puita. Hiekkarinteessä oli kymmenittäin pääskysten pesiä, niitä ihasteltiin kauempaa.
Pyörittelin hooppia ja en vieläkään sitä videoo saanut aikaiseksi, mutta pitää oikeasti yrittää pian kuvata se. Toisaalta ei harmita koska en oo vielä niin bikinikunnossa että koko maailmalle tahtoisin itseäni näyttää. xD
Pojat touhusivat vedessä, rakensivat hiekkalinnoja. Minä kuvasin, huuppasin ja otin aurinkoa. Vaihdoimme paikkaa reilu sadan metrin päähän, kohtaan mistä lähtee pieni joki. Koko järvi tuntuu olevan sellainen että saa kävellä kilometrin ennen kuin vettä on yli polvien, mutta tuosta joen kohdalta tulee muutaman metrin päästä heti vyötäröön asti vettä. Juuri tarpeeksi juosten ottaa vauhtia ja hypätä hiekalta veteen :) Leeviä heiteltiin veteen ja tehtiin uimahyppyjä, harjoiteltii kuperkeikkaa vedessä jne.
Oli todella hauskaa touhuta. Leevi nukahti autoon mutta saatiin se sitten kotona hereille. Iltapalaa ja suihkuun, sitten piti hetki pelata tietokoneella uutta angry birds-peliä minkä poju sai tädiltään Helsingin reissultaan. Hetki peliä ja napero paineli unille.
Nyt minä juon kupin teetä, laitan pyykit kuivumaan ja menen katsomaan leffaa rakkaani kainaloon. Aamulla on taas uusi päivä ja tarkoituksena mm. käydä testaamassa urheilukentän uudet kiipeilytelineet. :)
Tähän loppuun vielä muutama kuva mitkä kävimme ottamassa Samun kanssa iltakävelyllä eilen.
Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!
PS: Oisko pieni arvonta kesän kunniaks paikallaan? ;)
